Elämää koiranpennun kanssa

Viikko sitten meille kotiutui vanhaenglanninlammaskoiran pentu. Elämä onkin sen jälkeen aikalailla muuttunut. Kämppä täynnä sanomalehtiä,aamulla ensimmäisenä silmät ristissä väistellään lammikoita. Nukkuminen on myös ollut haasteellista. Vauvahauva herättää aamulla repien hiuksista ja nuolemalla naamaa. Ei muuta ku ylös ja ulos. Suihkusta ei oo tietookaan,hiukset sojottaa kattoon asti,naama vinossa,mutta hitto,on tää sen arvosta.  Rakkaus tuota pientä palleroa kohtaan on nyt jo niin suuri,etten pystyiskään enää kuvittelemaan elämään ilman.

10 kuukautta etsittiin sopivaa kenneliä,ja muutenkin haluttiin varmistua siitä että ollaan varmasti valmiita tähän koitokseen. Koiraa ei oteta hetken mielijohteesta,vaan siiihen on valmistauduttava. Onko rahaa maksaa rokotukset,madotukset,ruuat,tarvikkeet.
Jos koira sairastuu,on oltava rahaa maksaa lääkäri kulut. Pentu tarvitsee yhtä lailla hellintää,rakkautta,huomiota kuin lapsi. Sitä ei voi jättää kotiin noin vaan ja lähteä hunningolle.

Eniten meitä pelotti se,kuinka meidän 10 vuotias lampuri alma ottaa vastaan "pikku siskon"
Alma osaa olla hyvinkin itseppäinen ja kiukkuinen... Vanhuksella alkaa ikää olemaan että eläkeikänsä haluaa elää rauhassa. Yllätyttiin kuitenkin positiivisesti. Alma kävi haistelemassa,ja reagoi muutenkin rauhallisesti. Tottahan toki hän mökötti ensimmäiset 3 päivää,mutta pikkuhiljaa alkaa olemaan parempaan päin. moneen otteeseen alma murisee,kun pentu roikkuu jokasessa karvassa ja korvissa,mutta niinhän se kuuluukin,alma opettaa pienempää mitä saa tehdä ja mitä ei.

mitä häh kuka ?

Pitkästä aikaan,moneen vuoteen ajattelin,että hitto miks ei kirjottais blogia. Häät tulossa,uus koiravauva perheessä,ja muutenkin puhelin täyttyy all the time kaikenlaisilla kuvilla jotka olis ihan jees pistää jonnekkin esille. Noh instagramia en viitti pommittaa,enkä myöskään facebookkia. Joten bingo ! täällä ollaan.

 

 Mitään huikeen hienoa mun laiffissa harvemmin tapahtuu,mut silti tää elämä vauhdittaa niin paljon,että sen mielellään jakaa kaikkien kanssa. 5 tuntia väänsin käänsin että sain tän blogin edes siedettävän näköiseksi. 

Telkkarissa pyörii nyt jo 3 tuotantokausi criminal mindsia. Pikku 8 viikkonen koiravaava tuhisee mun ja avokin välissä. Toinen 10 vuotias karvakasa on vallannut meidän makuuhuoneen ja sängyn. Näinhän se menee,koira nukkuu meidän parisängyssä,ja me muut kiltisti pienokaisen kanssa olohuoneen lattialla. Vielä kun ei uskalla jättää samaan tilaan aikuista koiraa ja uutta tulokasta. Meillä koirat elää yhtä mukavasti kuin ihmiset,eli sänky sohva ymym on sallittu. miksi kieltää,kun ei haittaa meitä ollenkaan. 

 

huomenna taas päivä uusi. tärkeintä on se että tämän päivän projekti on valmis ja vihdoin ja VIIMEIN saan sulkea silmäni,ilman että ajattelen aamulla "no kylläpäs olen luuseri kun en saanut edes yhtä blogia tehtyä valmiiksi" mut ei,nyt olen onnellinen :)