Sivut

Translate

lauantai 26. marraskuuta 2016

Joulun odotusta


Mitä meidän arkeen kuuluu?

Kiirettä pitänyt. Koiramessut oli ja meni,ja huikeet olivatkin. Alma ja Nella suoriutuivat  tehtävästään hyvin,vaikka Alma hieman mökötti. Loppupeleissä jäi käteen hieno muisto. Pääsin myös samalla kiertämään messun tarjontaa,ja koiran ruoka näytteitä sai isot kassilliset. Meillä siis kirjaimellisesti kaapit pursuaa koiran ruokaa. Eipähän tarvitse hetkeen sitäkään ostaa. Messuilla ollessamme ideahan oli se että istuimme meidän ja muiden koirien ja omistajien kanssa Vanhaenglanninlammaskoirat ry ständillä,johon sai ihmiset tulla tutustumaan rotuun. Oli eri ikäsiä lampureita matkassa. Nella oli nuorin ja Alma  vanhin kaikista. Rapsutuksia siis satoi kaatamalla kummallekkin. Illalla oltiinkin sitten todella uneliaita ja väsyneitä. 




Muuta kuulumisia. R koulu alkaa maanantaina iisalmessa. Ensimmäistä kertaa tapailuajan jälkeen ollaan 5 päivää erossa. Mutta toisaalta parisuhteessa pitää osata myös olla erossa,joten otetaan positiivisena kokemuksena! 
Treenit jatkuu maanantaista taas,eli uintia ja salia ensiviikolla luvassa. Ehkä myös nyt hyvä mahdollisuus nähdä esimerkiksi ystäviä,tai nauttia vaan kotona olemisesta ja netflixistä. Mitä vaan keksiikään! 
Add tutkimukseni on lähtenyt hyvin käyntiin. Alkuun tiheästi tapaamisia Ja testejä,joten pientä stressiä tuppaa. Tutkimuksissa poraudutaan syntymästä tähän hetkeen. Pää joutuu todella funtsimaan ja tsemppaamaan muistaakseen kaiken. Mitä sitä ei tekis terveydensä eteen. 

Häät

Häiden suunnittelu etenee omaa hidasta tahtiaan eteenpäin. Suunnitelmissa on lähteä äidin ja kaasojen kanssa häämessuille,puvun etsintää,ja edelleen osa save the date korteista on lähettämättä. Eli näihin asioihin tällä hetkellä koitetaan panostaa kaiken hälinän lisäksi. Me päätettiin tosiaan valita häihimme hääkummit. Tämä on italialainen tapa,mikä oli esimerkiksi omien vanhempieni häissä. Italiassa hääkummit kustantavat sormukset,mutta meidän tapauksessa hääkummit eivät kustanna mitään,vaan saavat kunnian olla hääkummeja. Vielä on harkinnassa kuka pariskunta tehtävään lähtee. Harkinnan alla siis. Kaaso porukka myös vielä rakentaa itseään. Aikaisempi neljä kaasoa muuttuikin kolmeksi yllättäen. Sitä sen enempää avatakseni tokaisen että Häät tuottavat valmiiksi stressiä,painajaisia,ja hulluja juttuja,joten yritän mahdollisimman paljon välttää turhaa draamaa,ylimääräistä vastaan pistämistä. Asiat voidaan kyllä keskustella asiallisesti ja jokaisella on oikeus tuoda oma mielipiteensä asiasta kuin asiasta esille :) nyt mennään siis iloisin mielin eteenpäin kolmen mahtavan kaason ( M,E,H) kanssa ja katsotaan,täyttääkö joku tuon neljännen paikan. Dont worry,be happy ! 

Joulu ja wishin ihmeellinen maailma

Joulua täällä taas odotellaan ja kun on kerta melkein vuoden tauko joulu ruuasta,niin kyllä lämmittää mieltä taas syödä itsensä niin ähkyyn  ruokaa ettei sitä teekkään enää mieli kun vasta taas ensi jouluna. Tietenkin paketit tuo ilonsa peliin,mutta yhdessä olo ja ruoka näin aikuisiällä on se tärkein. Me R kanssa vietetään aamupäivä R sukulaisilla ja iltapäivästä loppuaika oman perheeni kanssa. Se on yksi asioista mistä en ainakaan vielä lähitulevaisuudessa keskustele,että viettäisin erossa äidistä ja muista perheen jäsenistäni. Senpä takia tehdäänkin tällä tavalla,niin kaikki on tyytyväisiä. 
Joululahjat olen hankkinut suurimman osan wishiltä. Kyllä kadun sitä päivää kun eksyin tuolle sivulle ja kun olin tarpeeksi kauan seurannut facebookin ryhmää kyseisestä eli wishistä, missä ihmiset suomessa kertovat kuvien ja tekstien mitä tilannut,maksanut,laatu,ja luotettavuus. Ensin tietenkin olin epäileväinen mutta se vei mennessään ekan tilauksen jälkeen. Laatu on ollut suht hyvä,lukuunottamatta muutamia,mutta kaikista huonoista tai vähääkään tyytymättömästä tuotteesta saa rahat takaisin,eikä yleensä tarvitse tuotetta postitella takaisin.  Laitan hieman esimerkkejä ostoksistani,jotka olivat hyviä.


#1 pipo


#2 meikkivoiteen levittävä sivellin


#3 iphone 7 kuoret 


#4 kahdet Iphone 7 kuoret,ripsiväri ja kuituharja


#5 Kello


#6 voidemaisia meikkivoiteita


#7 pakkauksessa on 24 kpl erilaisia kulma malleja


#8 meikkisiveltimet,täydelliset! :)


#9 Bluetooth kuulokkeet salille,ja on muuten huikeen hyvät! 


#10 parturii kone Rlle,ja hyvin toimii! 


#kaulakoru joka oli tarkoitus tilata kultasena,mutta näköjään on vahinko käynyt :) 

Tilauksia on tosiaan tehty wishille aika monta. Edelleen on matkalla monta monta pakettia meidän osoitteeseen. Vähän kuin olisi joulu joka päivä kun paketteja tipahtelee vähän väliä postiluukusta. Postissa on tullut ravattua joka viikko,mutta mitäs tälle voi että materiaalionnellisuus asuu meillä,mussa (: 
Myöskin talvitakki pääsi päivitykseen,mutta ei wishiltä sentään. Takin tilasin sportamorelta,2117 of Sweden merkkinen. Toivotaan että mahtuu päälle ja olisi myös mieleinen. Harvoin takkia olen netistä tilannut. On ollut tapana syksyllä koluta kauppakeskuksen  kaikki takki kaupat,mutta tuonne jouluryysikseen en jaksa edes vaivautua lähtemään. 


-Franci 

torstai 3. marraskuuta 2016

Pieni pala menneisyyttä

Hurjan kylmänä iltana istahdin koti sohvalle ja otin vanhan läppärin syliin. Kietouduin peittoon ja ajattelin palata takaisin hetkeksi menneeseen. Monta tuhatta valokuvaa. Millainen lapsi/nuori olenkaan siis ollut ?

En ainakaan helppo. Olin erittäin haasteellinen,ja tänä päivänä olen kiitollinen äidilleni,että onkaan jaksanut minua ylä-ja alamäessä. Välillä varmasti äitikin mietti,että mitä ihmettä tuon lapsen kanssa tekisin. Olin aina hyvin erilainen lapsi. Pelkäsin tuulta,sadetta,ukkosta julkisia vessoja, rullaportaita,hissejä,yksin olemista,tai yökylään menemistä. Huusin 6 vuotta jokaisena aamuna päiväkotiin lähtiessä. Vaatteiden pukeminen oli tuskaa. Jos sukkahousut olivat vähänkään vinossa,maailma romahti. Koulunkäynti oli hankalaa alusta asti,eikä keskittymisestä tullut mitään.





Teini iässä tein juuri niinkuin itse halusin. En ikinä kuunnellut, oli painajaismaisen hirveitä riitoja ja kunnioitus äitiä tai perhettä kohtaan oli hyvin olematon. Noh,sehän kuuluu teini ikään,että kaikkeen pitää vastaan väittää,mutta cmoon,pitikö olla niin vaikea. Onneksi kuitenkin sain elää onnellisen lapsuuden ja nuoruuden kotona enkä joutunut esimerkiksi huostaanotetuksi,tai muuta vastaavaa. Äiti sinnitteli ja jaksoi tämän neidin oikut. Jossakin vaiheessa alkoholi tuli kuvioihin. Sitähän alkoikin sitten menemään aikamoiset määrät. Suurinosa kavereista oli täysikäisiä,joten baariin vaan kavereiden papereilla. En halunnut jäädä mistään paitsi,joten olin mukana hinnalla millä hyvänsä. 


















Osa ihmisistä on tipahtanut matkasta pois. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta elämässäni vierailleesta ihmisestä. Muistot on pysyviä. Joidenkin kanssa hyvät,ja joidenkin kanssa huonot.

Millainen on mielestäni hyvä ystävä? 

Sellainen joka hyväksyy minut tälläisenä kuin olen,hyvät ja huonot puoleni. Vuosien saatossa mikään riita tai asia ei meitä ole erottanut lopullisesti,vaan aina ollaan kuitenkin saatu sovittua,ja lopetettu  kaunan kantaminen. En ole ollut mikään helppo ystävä. Suutuspäissäni saatan olla välillä ihan hirveä hirviö,mutta ne aidot jotka minut tuntevat,tietävät etten ole paha ihminen ja vihaisena kukaan ei ole oma itsensä. Sanon asioita mitä en todellakaan tarkoita. Kannan kuitenkin hyvän sydämen,ja autan ja tuen 110 lasissa niitä,jotka sen ansaitsevat. 

Vaikeuksien kautta voittoon

Tällä hetkellä ystävien tuki on korvaamaton,kun etsin vastauksia kysymyksiin mitkä on vellonut mielessäni vuosia. Miksi olenkaan ollut niin vaikea lapsi? Miksi kaikki elämässä tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta?  Miksi suuttuessani lauon älyttömyyksiä suustani? Miksi kyllästynkään kaikkeen niin nopeasti?  Miksi arjen normaalit askareet tuottavat ongelmia? Joidenkin mielestä olen saamaton,laiska ja tyhmä. Ei en ole omasta tahdostani. On vaikea olla minä. On aina ollut. Tietyissä asioissa en pysty hallitsemaan itseäni tai käytöstäni,niinkuin normaali ihminen pystyy. 

 Vihdoin ja viimein sain itseni raahattua lääkärin vastaan-otolle jossa tehtiin alustavia tehtäviä ja testejä. Aikoinaan lapsena minulla epäiltiin add:tä,mutta jostain syystä ei prosessia viety neuropsykologin kokeita pidem-mälle. Nuorena pääteltiin vain,että sairastan masennusta. Valitettavasti add ja masennus kävelevät käsi kädessä ja on todennäköistä että olisin saanut väärän diagnoosin. Testien ja tehtävien tulos oli yllättävän korkea. Niiden perusteella sairastan hoitamatonta addtä. Olisiko siis mahdollista että tämä olisi se vastaus kaikkeen?  
Prosessi on vasta alussa ja pitkä tie on vielä edessä,mutta olen helpottunut että vihdoin ammattilaiset etsivät tosissaan vastauksia isoihin kysymyksiinieikä tämä enää ole omaa kuvitelmaani vain. Voin siis Toivottavasti pian huokaista helpotuksesta,ja etsiä itselleni oikean polun mitä kulkea :)!