Perhe ensin.

Oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata isovanhempien luokse pylkönmäelle. Rakas nonna (italiaksi mummi) oli kaatunut ja joutunut sairaalaan joten  Oli siis mentävä huolehtimaan nonnosta (italiaksi vaari) kun ikää jo sen verran että syöminen ja lääkkeiden ottaminen meinaa jokapäivä unohtua. Myöskään ruuan laittaminen ei taita ja pukemisessakin alkaa pikkuhiljaa tarvitsemaan apua. Onneksi kuitenkin nonna on kunnossa murtuma poislukien ja pääseekin sairaalasta piakkoin kotiin. On ne isovanhemmat vaan niin rakkaita,että heidän eteen tekisin mitä vain. Oli myös ihanaa päästä hetkeksi arkea karkuun 400 km päähän espoosta. Koirat pääsivät nauttimaan maalais maisemista ja pienestä kylästä. Pylkönmäki on tosiaan alle 1000 ihmisen pikku kylä,jossa löytyy keskustasta huikea sale,ja no.. siihen se sit jäikin. Lapsuusajat on kuitenkin tultu vietettyä kyseisellä paikkakunnalla mökkimme takia, ja muutamia vuosia sitten isovanhemmat päättivätkin espoota muutta pylkönmäelle. Hieman alkaa olla hankalaa heistä huolehtiminen. Ikää kertyy ja välimatka on pitkä. Siksi onkin aika saada maalaiset takaisin pääkaupunkiseudun vilskeeseen,jotta itse pystyisin viralliseksi omaishoitajaksi alkamaan. Hääsuunnitteluiden lisäksi matkaan siis espoo-pylkönmäki väliä niin useaan kun vain kerkiää. Myös rennyn lähtö iisalmeen kuumottelee. Maalaismatkailu alkaa siis pikkuhiljaa tulemaan luultavammin aika tutuksi. 

Hääpäivitys: Hääsuunnitelmat on hyvin aikataulussa. Ensimmäiset kutsut on melkeinpä kaikki jo postitettu,iiks eli odotettavissa postia,parhaille ja valituille ;)