Me sanotaan tahdon

Jokainen päivä on erilainen. Välillä rakastetaan,välillä kinataan. Elämä ei ole kenelläkään sitä ruusuilla tanssimista,jokainen kokee ylä ja alamäkiä. Moni vanha suhde on opettanut itselleni paljon,myös tuonut mukanaan huonojakin puolia. Mustasukkaisuus,luottamus ihmisiin on välillä todella nollissa. Silti jokapäivä herättyäni ajattelen yhtä asiaa : Mun pientä perhettä. Mies,koirat,ja oon kiitollinen niistä jokapäivä,myös huonoina,päivinä ja aikoina.

Turhan moni pariskunta nykymaailmassa eroo. Ei ole niitä avioliittoja jotka kestää 60 vuotta,niitä nähdään enemmänkin isovanhempieni ikäisillä. Omana esimerkkinä on se,että omat isovanhempani ovat pian 55 vuotta olleet naimisissa,on mahtunut elämään erittäinkin hurjia käännöksiä,mutta silti,Rakkaus voitti.

Tulevaa avioliittoani miettien,en halua kuulua siihen prosenttiin,joka eroaa,joka luovuttaa pienen riidan tai muun asian suhteen. Tietyt kriteerit tietenkin sitovat avioliittoa,ei pettämistä,ja on oltava oma itsensä ja rehellinen, Avioliitto ajatus on pyörinyt vuosia mielessäni. Mutta sopiva henkilö on ollut hukassa. En vain noin hyppää naimisiin vaan on oltava mies jonka kanssa haluaa oikeasti viettää loppuelämänsä,ja myös niin että kummatkin osapuolet rakastavat toisiaan myös vuoristoratamaisessa elämässä. Jokainen on hyväksyttävä sellaisenaan,eikä ketään saa muuttaa.

Ystävät ovat osa elämääni,kuin perhettäni. Suojelen jokaista heistä,ja olen myös kiitollinen heistä. Tuki on kaikista tärkein,ja se että kukaan ei päätä asioita toisen puolesta ei valitse toisen puolisoa tai  muita valintoja vaikka se ei olisikaan jonkun mieleen, Sanat on sanoja,ja mielipiteensä saa kertoa, mutta kukaan ei ole kärpäsenä katossa näkemässä millaista jokaisen pariskunnan elämä on sisällä. Ihmset näkevät ulkokuoren jonka perusteella tekevät päätöksensä. Jokainen muokkaa elämänsä sellaiseksi kuin haluaa ja elää sellaisen ihmisen kanssa,kenen kanssa haluaa. Kukaan ei pääse vahvan suhteen väliin,eikä kenenkään mielipiteet vaikuta rakkauteen. Siksi olen onnellinen että omat ystäväni hyväksyvät minut ja R sellaisina kuin olemme,on tilanne mikä hyvänsä.  Voisin verrata itseäni karhuemoksi,joka suojelee perhettään,jokaista heistä. Ei ystävä,ei tuntematon,ei kukaan vie pois tätä mitä meillä on :)